Painolastikasvit
Painolasti- eli paarlastikasveiksi kutsutaan laivojen painolastinaan käyttämien maa-ainesten mukana levinneitä vieraslajeja. Painolastikasveja levisi Suomeen lähinnä purjelaivojen aikakaudella ennen 1900-luvun alkua. Suomessa eniten painolastikasveja on säilynyt Reposaaressa, joista suuri osa satamatoiminoista siirrettiin pois 1930-luvulla. Reposaaresta on viimeisen sadan vuoden ajalta löydetty lähes 140 vierasperäistä kasvia, joista kaukaisimmat ovat tulleet Etelä-Amerikasta.
Nykyään saaren painolastikasvustoon kuuluu yli 70 lajia, joista vuosittain tavataan n. 50. Reposaaren lajistoon kuuluvat tyypillisesti esimerkiksi nuokkukarhiainen, rohtorasti, jaakonvillakko, valkomesikkä ja isomesikkä.
Reposaari on ollut tärkeä satamapaikka jo keskiajalta lähtien. Vuonna 1775 sinne rakennettiin ensimmäinen laituri, ja koko 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolen ajan Porin kauppamerenkulku hoidettiinkin Reposaaressa, joka oli maamme merkittävimpiä satamia. Noina aikoina saarelle tuotiin valtavasti painolastimaata ja painolastikentät muodostuivat laajoiksi. Painolastia käytettiin tyhjänä purjehtineissa laivoissa vakauttamaan niiden kulkua. Määränpäässä se purettiin satama-alueelle ennen laivan lastausta. Painolastin mukana kulkeutui kasvien siemeniä, joista osa alkoi myöhemmin itää ja näin uudet kasvit levisivät satama-alueille.
Painolastimaata kuljetettiin hevoskuormittain eri puolelle Reposaarta kallioisen maankamaran tasoittamiseksi sekä pihojen ja puutarhojen rakennusaineeksi. Saaren itäosa on lähes kokonaan rakennettu painolastimaan päälle. Suomessa eniten painolastikasveja on säilynyt Reposaaressa, josta suuri osa satamatoiminnoista siirrettiin pois 1930-luvulla ja satamakentät jäivät asfaltoimatta. Nykyisin painolastikasveja on enemmälti jäljellä vain muutamassa maamme satamassa, ja Suomen painolastikasviston tulevaisuus on paljolti Reposaaren varassa.
Saaren kaupunkikuva on säilynyt nykypäiviin lähes entisessä asussaan ja yhä puutalokaupunginosassa on vain muutama asfaltoitu katu. Meren äärellä sijaitsevan Reposaaren lauhkea ilmasto ja pitkä kasvukausi ovat lisänneet eksoottisten lajien selviämismahdollisuuksia. Samalla tavoin lienee vaikuttanut kalkkipitoisen painolastin suuri määrä. Painolastikasvimaan erottaa Reposaarella vieläkin helposti, sillä hiekansekaisessa maassa on piikiviä, kalkki- ja liitupalasia sekä eksoottisten simpukoiden kuoria.
Reposaarelta on aikojen kuluessa kirjattu noin 140 painolastikasvilajia, joista kaukaisimmat ovat Etelä-Amerikasta. Nykyisin saaren painolastikasvistoon kuuluu noin 75 lajia ja vuosittain tavataan yli 50 lajia. Nämä lajit ovat onnistuneet vakiinnuttamaan asemansa saarella, jonne viimeiset purjelaivat tulivat lähes 100 vuotta sitten. Reposaaren painolastikasvistossa on lukuisia valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisia lajeja.
Tyypillisimpiä Reposaaren painolastikasveja ovat nuokkukarhiainen, isomesikkä, ketotyräruoho, rohtorasti, jaakonvillakko, sirppi- ja nurmimailanen sekä valkomesikkä. Nuokkukarhiainen on näyttävä, piikkinen kasvi. Sen lukuisat punaiset, joskus myös valkoiset tai vaaleanpunaiset kukkamykeröt nuokkuvat jo kukkavaiheessa. Nuokkukarhiainen on kaksivuotinen laji, jonka kasvupaikat vaihtelevat vuodesta toiseen. Lajin säilyminen Reposaarella on ensiarvoisen tärkeää, sillä tätä erittäin uhanalaista lajia ei enää tavata muualla maassamme. Lajin säilymistä edistää nk. hallittu hoitamattomuus.
Jaa:
